Valon voima
Alkuperäinen:
peto karjui
veitsenterävin
myrkkyhampain
noidankähyin
munankuorenohuen kristallimaljan
säpäleiksi
Fiat lux!
niin lempeys keräsi sirut
balsami sitoi ne yhteen
kirkas vesi täytti astian
ja kaikki ihmettelivät
miten säröisessä
viini oli niin
makeaa
Luetun mukaan pätkitty:
peto karjui
veitsenterävin myrkkyhampain
noidankähyin
munankuorenohuen kristallimaljan säpäleiksi
Fiat lux!
niin lempeys keräsi sirut
balsami sitoi ne yhteen
kirkas vesi täytti astian
ja kaikki ihmettelivät
miten säröisessä
viini oli niin makeaa
Kuvarunona:
peto karjui veitsen-
terävin myrkkyhampain
noidankähyin munan-
kuorenohuen
kristalli-
maljan
s ä
p ä
l e i k
si
Fiat lux!
niin lempeys keräsi sirut
balsami sitoi ne yhteen
kirkas vesi täytti astian
ja kaikki ihmettelivät
miten säröisessä
viini oli niin
makeaa
Viivoja veteen 
hieno loitsumainen tunnelma! Tykkään!
Kiitos, Ari!
Säröisessä makeaa viiniä – tämä ajatus jäi miellyttävästi kielen päälle.
Kiitos, Careliana! Se oli yksi runon huippukohdista.
Totisesti tämä loitsu on totta! Pidän sen ikiaikaisesta viisaudesta.
Kiitos, Heidi! Mulle saa antaa myös parantamisehdotuksia!
Lempeydellä eheytyvät isotkin riidat. Hieno loitsu.
Kiitos, Arleena.
Hyvin visuaalinen runo, tykkäsin.
🙂
Parannusehdotuksia siis. Mietin runon asemointia. Voisiko säkeet katkaista toisin? Jos luet sen ääneen, missä on isoimmat välit? Mutta sitten Susupetal vihjaisi visuaalisuudesta, niin asemointihan on jo vallan mainio! Näen siinä maljan puolikkaan (liekö vain omaa mielikuvitustani)
Minäpä mietin asiaa. Hyvä idea. Luulin, että ”runon visuaalisuudella” Susu tarkoitti sitä, että siinä on käytetty kielikuvia. Ehkä olin väärässä. Jos hän siis tarkoittikin kuvarunoa, kuvan muotoista asemointia.
No, miltäs nyt näyttää? Käsitinkö ajatuksesi?
Olen jostain jostain syystä tykännyt pätkiä riviä korostaakseni ajatusta ja sanoja.
tää olikin hauska lukukokemus, vasta luettuani susupetalin ja heidir kommentit tajusin miksi kolme versiota;)
Hih. Juu. Kolme versiota on. 🙂
Pidin luetun mukaan pätkitystä mutta myös kuvarunosta, jossa merkitykset tuntuivat muuttuvan, samoin lukutapa. Jännittävä, vahva ja vähän jopa pelottavakin. Ja sitten nämä kauniit säkeet:
”kirkas vesi täytti astian / ja kaikki ihmettelivät / miten säröisessä / viini oli niin / makeaa”.
Voi kiitos, Tuima! Sepä kiva että herätti tunteita. ”Fiat lux” on se ”loitsu” jolla pelottava muuttui kauniiksi…