Viivoja veteen

Sydäntalvella

sydämesi maisemana

kotikylä kirkkaan järven rannalla

liekit jotka polttivat sen

sydäntalvella

ennen kuin tankit 

katkaisivat juuresi
 

 

sinne ikävä

toisten nurkissa

ei sodan lapsilla toisilleen

evästä
 

 

lukot avautuivat

virtasi suru

kirkon puupenkille

 

 

sanoin sinulle

katso minua silmiin

ryppyinen kätesi tärisi hiirellä

  kun opastin sinua facebookissa

asemalla painoin posken poskeasi vasten

että hämmennyit

 

 

ja alttarilta sanottiin

kaikki on valmista

elämän leipä

vie ikävän

tule

 

 

Mainokset

6 kommenttia

  1. Kaunis muistokirjoitus runomuotoisena.

    • Kiitos, mutta ei ole muistokirjoitus. Henkilö on elossa. Toivottavasti vielä pitkään!

  2. Koskettava ja puhutteleva on runosi.

    • Kiitos paljon, Kaistaton. Mietin, oliko se liian selväsanainen.

  3. Kaunista, haikeaa, mutta kaunista!

    • Voi kiitos, Hilbert. Ehkäpä tunne sitten välittyi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: