Viivoja veteen

Käännekohdan jälkeen

en käänny
enää

mutkan takana
tuntematon maasto

askel kerrallaan
sinnepäin

näen unia
polunvarsinurmella

ehkä silloin etenen
nopeimmin

Mainokset

11 kommenttia

  1. Tässäkin on onnistuttu.

  2. Pidän tuosta sanasta polunvarsinurmelta. Se on suorastaan upea – jää mieleen ja painuu sinne.

    • Kiitos, kaistaton. Siellä on kukkia myös ja siellä voi levähtää.

  3. Pidin taas runostasi! Tässä on, miten sanoisi, no vaikka näin: arkista realismia, joka tunnustaa unelmat. Tiedetään että eteenpäin mennään ja sinne myös halutaan, vaikka tiedetään että matka sujuu hitaasti, ehkä haparoidenkin. Mutta samalla uskalletaan unelmoida polun varrella, nähdä unelmia tulevasta ja saada siten voimaa jatkaa matkaa, olla luovuttamatta. Pidin erityisesti säeparista ”näen unia / polunvarsinurmella”.

    • KiitosTuima. Haluaisin kirjoittaa lyyrisempää ja sädehtivämpää, mutta nyt ei irronnut kuin tämä arkinen ja sekin hädin tuskin.

      • Realismia ja unelmointia on runossasi, se hyvä yhdistelmä!

  4. Hieno runo. Nautin säe kerrallaan. Kuvat ilmestyivät jostakin ja näin paljon.
    Merkittävä käännekohta.

  5. Rohkea runo; ei enää kääntymistä, vaikka tuntematon – ehkä pelottavakin? – tulevaisuus odottaa. Pidin kovasti. Herkkä, kaunis, tyylikäs.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: