Viivoja veteen

Sinitaivas kaartuu

sinitaivas kaartuu
viljapellon ylle
kypsät tähkäpäät vain nuokkuvat

valkopilvi piirtää
soman varjon sille
korjaajat kun kahvit nauttivat

kesätuulen puuska
liput liehuttaa
ne ristin siunauksen laskevat

ylle suomalaisten,
kansan tallatun,
katseensa kun ylös nostavat

Mainokset

2 kommenttia

  1. Jotenkin tästä tulee mieleen juhannus ja sellainen harras tunnelma – syvä suomalaisuus, se herkkyys, joka suomalaisuudessa asuu.

  2. Kiitos, Satu. Joo, sinivalkoisesta tuli minulla mieleen kesän sinitaivas ja valkopilvet. Kauniisti sanottu tuo ”syvä suomalaisuus, herkkyys, joka suomalaisessa asuu”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: