Viivoja veteen

Suoraan

se lentää suoraan
kohti tuntematonta
ei eksy harhoihin
ei pakene fantasioihin

todellisuutta kaihtamatta
näkee ylhäältä
lasinsiru nokassaan
eri reitin
rajojen yli

katselee yöllä
kissansilmin
valppaana kuin peuraemo
aistit paljaana
kuin kaikki ihanuus
olisi

raskaana näystä
laulaa laulun
jota ei ennen
ollut

pudottaa sirun
mehevään multaan

4 kommenttia

  1. Tämä runo puhuttelee monella tasolla. Kolmas ja neljäs säkeistö erityisesti unta tavoitellen valvotun yön jälkeen.

    • Kiitos, Eijakaarina, rohkaisusta!

  2. Mitä muuta Siru voi, kuin ihastua tähän runoon. Singahdin taivaalta ja olen ihmetellyt, minne putoan, mitä minusta/minussa itää.
    Lohdullinen ja hieno runo.

    Koko sivustosi teki minuun vaikutuksen, palaan tänne monta kertaa.

    • Voi kiitos, Siru! Ehkä meillä on elämässä samanlaisia säikeitä! Ja arvostan palautetta, parantamisehdotuksiakin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: