Viivoja veteen

Turvassa

hajonneet seinäni
sinä rakennat turkooseista
murtuneet perustukseni
safiireista
sortuneet muurini rubiineista
luhistuneet porttini
timanteista
eikä kukaan tee minulle
enää

pahaa

7 kommenttia

  1. Ikuisista jalokivistä tulee kestävä koti.

    • Kiitos, Arleena. Kauniisti sanottu!

  2. Tosi Rakkautta!

  3. tämä oli hieno

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: