Viivoja veteen

Kello käy

kello käy
tikittää
käki kukkuu

joku käydä
jaksa ei
nukkuu, hukkuu

kaikki käy
toisille
mikään ei käy
nirsoille

ronkeli
on tarkka
mieltymyksistään

niin kuin kissani mun
kelpuuttaa vain
valitun

purkkiruokaa
kerran nuuskaisee,
ei käy

joskus paistinpalasen
käy kuin pikkuhiirosen
kissa heittää sitä
pitkin lattiaa

kello käy
tikittää
sydän jaksaa
sykyttää

kunnes käy
niin kuin
pikkuhiirosen

Mainokset

10 kommenttia

  1. Ajatuksia herättävä runo! Upea suorastaan!
    Ja kiitos kommentistasi blogissani!
    Se runo on menneisyyttäni. Kun sain tarpeeksi voimaa sekä rohkeutta ja tilaisuuden, pakenin ja sillä tiellä olen. Pakosalla ikuisesti, mutta vapaana! 🙂

    • Ihanaa että pääsit vapaaksi! Ehkä samassa tilanteessa olevat saavat runostasi voimaa lähteä. Ja kiitos kommentista!

  2. Nirso osaa olla kissakin. Kiva runo.

  3. Minusta tämä on vakava runo. Runossa ei puhuta vain kissasta, se on sivulause, jonka avulla tunnelmaa kuljetetaan. Runon alku ja loppu on parasta, kissaosuus hiukan erillinen, mutta tämä on vain minun ajatukseni.

    • Joo, se on surumielinen runo, joka yrittää virnistää. Kyllä kissa on vähän erillinen, mutta kun se halusi mukaan, niin annoin tulla.:) En ollut kovin kriittisellä päällä. Sana ”käy” yhdistää jollain lailla kissaa muuhun runoon.

  4. Ihan kaikki ei aina käy, mutta kello, aika käy.

  5. Pidän runon tunnelmasta, yhtä aikaa synkän synkkää, mutta riimittely tuo melkeinpä huumoria tekstiin.

    • Kiitos, Hilbert. Oisko vähän hirtehishuumoria.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: