Viivoja veteen

Kunnes on aika

kohtusi tummassa sametissa
on mettä ja maitoa
laulun nuppuja
odottamassa

sinne sulkeudun
hautomaan silmuja
kunnes on aika
halkaista pimeä
lentää valoon

Mainokset

3 kommenttia

  1. Hieno runo, hieman katse takertuu tuohon untovikkoja sanaan, mutta ehkä se onkin vain hyvä että takertuu. Kaamos ja syksyn pimeä (vai liekö siellä päin jo talvi) on inspiroinut kun olet saanut kolme runoa siitä kokoon, ainakin itsellä tämä tuntuu olevan parasta aikaa kirjoitella, ainakin kesään verrattuna.

  2. Jo ensimmäinen säe soi niin kauniisti!

  3. Kiitos kommenteista. Huomaan, että kun kirjoitan haasteesta eka runon, lisää nousee ittekseen, esimerkiksi vasta herättyä tai nukkumaan mennessä.

    Mietin vielä tuota untuvikko-sanaa. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: