Viivoja veteen

Levon aika

kääriydyn kylläisenä
kaamospeittoon
sen lämmössä näkee
sinisiä, punaisia ja keltaisia unia

14 kommenttia

  1. Kaamoksessa on puolensa, eikö! Mukava runo!

  2. Kaamospeiton alla minäkin talvehdin, tähän runoon oli helppo samaistua.

  3. On aika ja aikaa unelmoida pimeyden sylissä

  4. Kuin kissa, joka kehrää uuninpankolla.

    • Joo, tyytyväisen raukeana.

  5. Ihanan myönteinen ja sydämellinen kuvaus kaamoksesta 🙂

  6. Hei – sunkin runossa on peitto! Kuvaat hyvin mielikuvituksen lohdullisuuden ja sen ettei kaamos ole vain masentava, muutakin voi olla.

    • Joo, vällyt on korvissa täälläkin ja korvien välissä väriä. Mitä sanot mun toisesta? Kukaan sanonut siitä mitään.

      • No nyt on sanottu :).

  7. Sopivasti ’painavia’ sanoja: kylläinen, mutta kaamospeitto ei ole enää niin painava sana. Tulee mukava tunnelma. Lukijalle jää tilaa omaan tulkintaan. Sana kaamos on sinällään painava ja tunnekylläinen sana. Kaamospeitto liudentaa hyvin liian painavaa sanaa. Syntyy tasapaino.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: