Viivoja veteen

Irrotin sormeni

irrotin kohmeiset sormeni
runosta

se alkoi puhua
omaa kieltään

jota vielä

opettelen

Mainokset

4 kommenttia

  1. Pidän ensimmäisestä ja toisesta säkeistöstä, lopun sanavalinnat ovat ehkä vähän liian ilmeisiä.

  2. Kiitos, Hilbert. Minäpä muutan loppua. 🙂

  3. Eikö juuri tästä ole runonkirjoittamisessa myös kyse? Päästää sanat irti ja opetella niiden kieltä? Erinomainen runonkirjoittamisen kuvaus!!! Tykkään.

    • Kiitos, Tuima. Päästää irti liiallinen järjen kontrolli ja kuunnella sydäntä tai sisäistä lasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: