Viivoja veteen

Uusi tie

satojen mailien

asfaltin paahteesta

muutama askel

metsään

jäkälää sohvaksi

viileät puolukat

polttaville nivelille

pisara kuusenneulasesta

kuumalle kielelle

syyslehdet peitteeksi

katajat seiniksi

taivaansini katoksi

antaa toisten

tarpoa

 

4 kommenttia

  1. Ihana! Toisenlainen tie poikettavaksi. Kunpa useampi ymmärtäisi ja osaisi tehdä noin.

    • Kiitos, Rosa. Niinpä juuri.

  2. Sinne minäkin suuntaan mieluiten. Metsään.

  3. Luonto – pehmeiden arvojen tie, parempi kulkea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: