Viivoja veteen

Uusi tie

satojen mailien

asfaltin paahteesta

muutama askel

metsään

jäkälää sohvaksi

viileät puolukat

polttaville nivelille

pisara kuusenneulasesta

kuumalle kielelle

syyslehdet peitteeksi

katajat seiniksi

taivaansini katoksi

antaa toisten

tarpoa

 

Mainokset

4 kommenttia

  1. Ihana! Toisenlainen tie poikettavaksi. Kunpa useampi ymmärtäisi ja osaisi tehdä noin.

    • Kiitos, Rosa. Niinpä juuri.

  2. Sinne minäkin suuntaan mieluiten. Metsään.

  3. Luonto – pehmeiden arvojen tie, parempi kulkea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: