Lempikukka

unohdit minut
pimeään, kylmään
sikiöksi lasipurkkiin
silmissä pohjaton hätä

se ei osannut sanoa
forget-me-not
förgätmigej
vergissmeinnicht
millään kielellä
sikiöt eivät itke
kukaan ei kuule

kun kasvoin
särjin purkin
monta purkkia
tallasin
pirstaleet sinkoilivat

ja sikiö rääkyi niin
että kuultiin

hennot juureni ahmivat
muhevaa multaa
nuput paisuivat
kohti valoa

ja sinä sanoit:
en enää koskaan
jätä sinua
lemmikkini