Viivoja veteen

Läpi vihreän metsän

en pelkää
enää
alkukantaista väkevyyttäsi
etkä sinä kiirehdi
kuljet omaa tahtiasi
kun viet
läpi vihreän metsän
valon ja hämärän
lepäämään sinne
minne olen aina
kaivannut

10 kommenttia

  1. Rauhoittava ja kaunis teksti.

  2. Hieno runotulkinta aiheeseen.

  3. Pitää uskaltaa, että pääsee sinne minne on kaivannut! 🙂

  4. hienovarainen ja ajatuksia herättävä runo. salaperäinenkin juuri sopivasti.

  5. Hieno, ristiriitainen runo. Hän kulkee edelleen omaa tahtiaan, mutta silti löytyvä paikka on puhujallekin toivottu.

    • Kiitos, UUna. Mutta ristiriita poistuu, jos puhuja luottaa edelläkulkevaan ja he tahtovat samaa.

Jätä kommentti