En nähnyt silmiä
en nähnyt silmiä
ollenkaan
pelkkää kaurapuuroa
aavistelen hämärässä hiljaisuudessa
hengitän syvää metsää
unessa kavahdan hevosia
sydämen ilme kypsyy hitaasti
kukkii, vaihtuu
etsin lammen pohjalta suolaheinää
lemmikkejä
jalassa valkoiset remmikengät
(Innoituksena Eeva-Liisa Mannerin teksti Lapsuus, villikaura,1971)
Viivoja veteen 
Kaunis runo, pidin tavastasi käsitellä haastetta.
Kiitos, Arleena.
Pidän siitä, että runo hengittää ja antaa vapauden omille mielikuville.
Kiitos, Johanna. Tuo oli kauniisti sanottu ja antoi minulle uuden oivalluksen runoista.