Viivoja veteen

Sanoja

kuka löytää minuun yhteyden
jäiseen kuiluun
jossa en ole olemassa

jossa ei ole sanoja

kun jäät alkoivat ryskyä
löytyi huuto
löytyi meri

löytyi sanoja
yhtä tosia kuin kyyneleet

löytyi yhteys
lämmin kuin hunaja

Mainokset

8 kommenttia

  1. Sanoja yhtä tosia kuin kyyneleet – se on sydämeen ottavasti sanottu.

  2. Neljä ensimmäistä säettä kuvaavat hienosti tilaa, joka voisi olla vaikka yksinäisyys, masennus, pelko, kuitenkin jokin kaikki tunteet jähmettävä olotila. Sellaisen sisällä ei olekaan oma itsensä, ei oikein ”olemassa”. Mietin että jään ryskyminen (mikä voima!) viittaa parantumiseen tai voimien löytymiseen, johonkin sellaiseen joka ei ole jonkun toisen aiheuttamaa vaan ehkä jään sisään vangitun sulamista ja eheytymistä. Ja tuo kyynelten lailla todet sanat, se on hieno ajatus – kyyneleetkin vaativat tunteita, niin myös sanat. Vahva runo!

  3. Kiitos paljon, Tuima! Onko Valpuri muuten vielä mukana?

    • Valokuvista löytyy!

      • Siis Valokuvatorstaista.

  4. Ari

    Jotenkin surullinen runo, tuli mieleen Lunbergin Jää

    • Joo, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: