Viivoja veteen

Sanoja

kuka löytää minuun yhteyden
jäiseen kuiluun
jossa en ole olemassa

jossa ei ole sanoja

kun jäät alkoivat ryskyä
löytyi huuto
löytyi meri

löytyi sanoja
yhtä tosia kuin kyyneleet

löytyi yhteys
lämmin kuin hunaja

8 kommenttia

  1. Kaistaton
    27/10/2013 – 09:45

    Sanoja yhtä tosia kuin kyyneleet – se on sydämeen ottavasti sanottu.

    Vastaus
  2. Tuima
    27/10/2013 – 12:02

    Neljä ensimmäistä säettä kuvaavat hienosti tilaa, joka voisi olla vaikka yksinäisyys, masennus, pelko, kuitenkin jokin kaikki tunteet jähmettävä olotila. Sellaisen sisällä ei olekaan oma itsensä, ei oikein ”olemassa”. Mietin että jään ryskyminen (mikä voima!) viittaa parantumiseen tai voimien löytymiseen, johonkin sellaiseen joka ei ole jonkun toisen aiheuttamaa vaan ehkä jään sisään vangitun sulamista ja eheytymistä. Ja tuo kyynelten lailla todet sanat, se on hieno ajatus – kyyneleetkin vaativat tunteita, niin myös sanat. Vahva runo!

    Vastaus
  3. viiiva
    27/10/2013 – 12:04

    Kiitos paljon, Tuima! Onko Valpuri muuten vielä mukana?

    Vastaus
    • Tuima
      27/10/2013 – 12:56

      Valokuvista löytyy!

      Vastaus
      • Tuima
        27/10/2013 – 12:57

        Siis Valokuvatorstaista.

  4. Ari
    27/10/2013 – 20:58

    Jotenkin surullinen runo, tuli mieleen Lunbergin Jää

    Vastaus
    • viiiva
      27/10/2013 – 21:14

      Joo, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

      Vastaus

Jätä kommentti