Viivoja veteen

Valossa

astun paljaana
valokylpyyn

imen itseni täyteen
sokaisevaa kirkkautta
että soluni ovat pakahtumaisillaan
sävelten väristä
viiltävästä kauneudesta

tässä valossa
ei ole varjoja
pelkkiä vastauksia

minä tulen, minä tulen, minä tulen

16 kommenttia

  1. tykkäsin kovasti 😉
    pelkkiä vastauksia värikkäitä säveliä – hienoa!

  2. Valo puhdistaa, poistaa varjot, on kevyt olla.

  3. Runosssasi tulevat esiin valon eri elementit – toisaalta voimaannuttava kirkkaus ja toisaalta vaaleiden ja tummien sävyjen leikki, valot ja varjot.

    • Kiitos kommentista, Kaistaton.

  4. Intohimoa runossasi!

    • Voimakasta tunnetta ainakin.

  5. pappilanmummo

    Ihana!

  6. Kiitos tästä voimaannuttavasta runosta. Tunsin kuinka itsekin täytyin kirkkaista väreistä.

    • Kiitos, Heidi, kauniista kommentista!

  7. wintershinleaf

    Ihana yhdistelmä tuo runo ja kuva heti sen perään, sokaisee melkein. Hieno.

    • Kiitos kiitos, wintershinleaf!

  8. Hieno rakenne. Haasteessa oli mm. varjot. Mutta runossa ei ollut varjoja, ainoastaan kiihkeää valoa. Pidin kovasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: