Viivoja veteen

Aamuisin

olen aamuisin
hukassa
käsi jäi tyynyn alle
toinen keittiöön
ajatus unen kulmaan
etsi minut
että löydyn
liimaa palaset
yhteen
että tiedän
kuka olen
ja miksi

Mainokset

6 kommenttia

  1. Runo on surullisen hauska kuin elämä ja tunnistan itsenikin siitä.

    • Kiitos, Hilbert. Mutta onneksi koko päivä ei ole aamua!

  2. Oi, kuinka paljon sinulla onkaan runoja! Ihastuin välittömästi. Minua odottaa elävä ja mielenkiintoinen lukukokemus.

    • Voi kiitos, sinililja! Anna palautetta jos tulee mieleen!

  3. Laitoin blogisi kirjanmerkkeihini. Tänään tuntuu olevan jostain syystä hektinen päivä, mutta sinä olet ylhäällä listassani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: