Viivoja veteen

Luulin että

luulin että
syksyllä kaikki
jäätyy

mutta äkkiä ilma oli täynnä
täyttyvien toiveiden
toteutuvien unelmien
todentuneiden satujen
pisaroita

ei sinulla ole
sisäänrakennettua sateenvarjoa
mene vain ulos

ojenna kätesi
paljasta haavasi
katso mitä tapahtuu

ja pisara jonka sain
paisui hyökyaalloksi
valtamereksi

ja minä hukuin
ja halusin hukkua
yhä uudestaan

Mainokset

14 kommenttia

  1. Hieno runo!

  2. Ari

    Hienosti sanottu ”ja pisara jonka sain
    paisui hyökyaalloksi
    valtamereksi”

    ja tuo hukkuminen on niin totta

  3. Kiva tunnelma kun negatiivinen odotus kääntyy positiiviseksi yllätykseksi.

  4. kaunista ja lupaavaa!!

  5. Pidin kovasti! Syksyn lapsena koen itsekin sateet ja hämärän pikemminkin rohkaisevina kuin ahdistavina asioina.

    • Niin, syksy voi olla joillekin hyvä vuodenaika.

  6. Hyvä loppu!

  7. Syksy vaatii rohkeutta, sitä löytyi runostasi. Selviytymistä.

    • Kiitos, Susu. Kyllä se rohkeuttakin vaatii.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: