Viivoja veteen

Kullan kimallusta

kimallusta
ihmetystä
lämpimän kissan pehmoinen masu
karheat villasukat paljaissa jaloissa
varpaiden heiluttelua
ja minun kyyneleeni
sinun paidassasi

Mainokset

8 kommenttia

  1. Villasukkien ja kyyneleiden myötä runoon sellaista hellänhyvää lämpöä, tuosta kimalluksesta tulee mieleen pakkaspäivä, iltaan kehkeytyvä sininen.

  2. Kiitos, Satu!

  3. Tässä runossa on hienosti yksi ja samalla monta tunnelmaa, myös jokaisella rivillä omansa.

  4. Kontrasti; ensin kaikki on niin hyvin ja mukavasti, ihan varpaitakin voi heilutella, mutta sitten tulevat kyyneleet. Niin, niin se vain menee. Pidin runosta.

  5. Niih, Eija.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: