Viivoja veteen

Karkelo

hän tulee kaukaa

peittää valollaan metsän
ravistaa hiuksistaan meren
sirottelee sormenpäistään lumikellot
kutsuu hopeaäänellään joutsenet

äkkiä on ilma täynnä keltaa ja kultaa
maa sineä ja punaa
kieppuvat, tanssivat, leiskuvat
käyvät hengästyneinä mättäälle lepäämään

hän on tullut kotiin

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: