Viivoja veteen

Putosin runon aukosta

putosin runon aukosta

tunnustelen käsilläni
kuin sokea
karkeita lujia pintoja
kylmiä ja lämpimiä
kosteita ja kuivia

vähitellen tottuvat silmäni
verkkaiseen valoon
aavistelevat
korkeita tyhjiä holveja

sisustan holvit
vahvoilla väreillä
upottavilla matoilla
höyryävillä yrttikylvyillä
kynttilänvalolla
sonaateilla

hänelle
joka putoaa
samasta aukosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: