Viivoja veteen

Muistoja

äidin tekemä mollamaija
jolla äidin kutomat vaatteet
nimeltä Ulla
mutten halunnut sitä
säilyttää
yksi päivä tuntui vuodelta
vuosi ikuisuudelta
kun minusta tulee iso
tuleeko sinusta pieni
kysyin äidiltä
keittiössä pieni kuppi
josta join maitokahvia
tiskialtaan alla laskisanko ekojätteille
roskalaatikko papereille
ne olivat
minun korkeudellani
piha oli iso
kuin maailma
serkku tuli käymään
oli kuuma
kiipesin katolle
mutta minut haettiin alas
meillä oli tummansininen Panhardt
jonka takapenkillä istuin kuin tatti
jenkkikassini kanssa
kun kävimme sukuloimassa
kaikki tädit, sedät ja enot elivät
menin äidin hameen taakse piiloon
jos pelotti
siitä on kauan
mutta lapsuus on
sisälläni

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: