Viivoja veteen

Onnen maahan

korvatulpista
pimennysverhosta
silmäsuojista huolimatta

kuulen putkien kohinan

näen miten kissani poistuu ylväänä
omimaansa nojatuoliin

palaa lepohetken jälkeen
nuuskimaan
tarkistamaan
ovatko hajut
entisellään

kuulen kun orava kääntää kylkeään
pesässään
ajattelee pähkinöitä

näen miten Merkurius ohittaa kuun ja
Marsilla on kiire Venusta tapaamaan

katselen hetken
galaksien taakse
onnen maahan

vähitellen liu’un sinne
planeettojen välistä

katselemaan mennyttä
nykyistä
ja tulevaa
valkokankaalta

välillä projektori
on vaiti
keinun hiljaa
valkoisessa pumpulissa
sinisessä kehdossa

kunnes alan nousta
lammen tummasta sylistä
auringonsäteisiin
juomaan lumpeista
aamukahvia

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: