Viivoja veteen

Yön musta muna

yön musta muna kuoriutuu aamulla araksi valoksi
joka tietää olevansa matkalla pois
mutta vielä joutsenten hopeasiivet halkovat ilmaa
vielä ehdin tarttua elämään

Mainokset

2 kommenttia

  1. Markus Virolainen

    Ruusunpunaisella taivaalla turkoosipilvi tervehtii sinitaivaan onervanpunervaa hattaraa, krah!
    Graa, zräähk!
    Käärh, krilt, gruik, viuh, tirlii! Siivekkäät karistavat eilisen itsestään!
    alkaakseen senpäiväisen konsertin alhoissa, lakkapäissä, viidoissa!
    Puhe on rajoista ja aloista, kutsuvasti ja kehottavasti, kiehtovana kaihona kasteesta korkeuksiin!

    • Perustapa oma blogi noille sun runoille! Kannattaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: