Viivoja veteen

Irrotin sormeni

irrotin kohmeiset sormeni
runosta

se alkoi puhua
omaa kieltään

jota vielä

opettelen

4 kommenttia

  1. Pidän ensimmäisestä ja toisesta säkeistöstä, lopun sanavalinnat ovat ehkä vähän liian ilmeisiä.

  2. Kiitos, Hilbert. Minäpä muutan loppua. 🙂

  3. Eikö juuri tästä ole runonkirjoittamisessa myös kyse? Päästää sanat irti ja opetella niiden kieltä? Erinomainen runonkirjoittamisen kuvaus!!! Tykkään.

    • Kiitos, Tuima. Päästää irti liiallinen järjen kontrolli ja kuunnella sydäntä tai sisäistä lasta.

Jätä kommentti viiiva Peruuta vastaus