Sydäntalvella
sydämesi maisemana
kotikylä kirkkaan järven rannalla
liekit jotka polttivat sen
sydäntalvella
ennen kuin tankit
katkaisivat juuresi
sinne ikävä
toisten nurkissa
ei sodan lapsilla toisilleen
evästä
lukot avautuivat
virtasi suru
kirkon puupenkille
sanoin sinulle
katso minua silmiin
ryppyinen kätesi tärisi hiirellä
kun opastin sinua facebookissa
asemalla painoin posken poskeasi vasten
että hämmennyit
Viivoja veteen 
Kaunis muistokirjoitus runomuotoisena.
Kiitos, mutta ei ole muistokirjoitus. Henkilö on elossa. Toivottavasti vielä pitkään!
Koskettava ja puhutteleva on runosi.
Kiitos paljon, Kaistaton. Mietin, oliko se liian selväsanainen.
Kaunista, haikeaa, mutta kaunista!
Voi kiitos, Hilbert. Ehkäpä tunne sitten välittyi.