Sinitaivas kaartuu
sinitaivas kaartuu
viljapellon ylle
kypsät tähkäpäät vain nuokkuvat
valkopilvi piirtää
soman varjon sille
korjaajat kun kahvit nauttivat
kesätuulen puuska
liput liehuttaa
ne ristin siunauksen laskevat
ylle suomalaisten,
kansan tallatun,
katseensa kun ylös nostavat
Viivoja veteen 
Jotenkin tästä tulee mieleen juhannus ja sellainen harras tunnelma – syvä suomalaisuus, se herkkyys, joka suomalaisuudessa asuu.
Kiitos, Satu. Joo, sinivalkoisesta tuli minulla mieleen kesän sinitaivas ja valkopilvet. Kauniisti sanottu tuo ”syvä suomalaisuus, herkkyys, joka suomalaisessa asuu”.