Viivoja veteen

Kunnes on aika

kohtusi tummassa sametissa
on mettä ja maitoa
laulun nuppuja
odottamassa

sinne sulkeudun
hautomaan silmuja
kunnes on aika
halkaista pimeä
lentää valoon

3 kommenttia

  1. Hieno runo, hieman katse takertuu tuohon untovikkoja sanaan, mutta ehkä se onkin vain hyvä että takertuu. Kaamos ja syksyn pimeä (vai liekö siellä päin jo talvi) on inspiroinut kun olet saanut kolme runoa siitä kokoon, ainakin itsellä tämä tuntuu olevan parasta aikaa kirjoitella, ainakin kesään verrattuna.

  2. Jo ensimmäinen säe soi niin kauniisti!

  3. Kiitos kommenteista. Huomaan, että kun kirjoitan haasteesta eka runon, lisää nousee ittekseen, esimerkiksi vasta herättyä tai nukkumaan mennessä.

    Mietin vielä tuota untuvikko-sanaa. 😉

Jätä kommentti