lumiseen metsään alasti
ripsiin riitettä iholle jäätä
jätän hankeen ihmisen jälkiä
hunnutettu koivu kihlattu roudalle
revin tuohen alta kohmeista mahlaa
lunta kaulaan asti tähän jään
kunnes sydämeni
sulaa
Kuulas kaunis kuvaus, henkii jollain tavalla mennyttä aikaa..vai kuvittelenko vain?
Kiitos Diina. Ei ollut kyllä mennyttä. 🙂
Kaunista ja surumielistä. Siihen asti kunnes sydän sulaa on talvi.
Kiitos, Arleena.
Kauniisti kirjoitettu, eritoten ”hunnutettu koivu kihlattu roudalle”.
Kiitos, Maarit.
Hyvää runokieltä (raastavan päättäväistä, itseä kohtaan julmaa?).
Kiitos, Pasanen!
Tämä on Runon runo, tiivistetysti ”puhdas”.
Kiitos, Hihat!
Jostakin syystä tästä tulee mieleen hypotermia. Siinä kuulemma saattaa ihminen viime vaiheessa riisua vaatteensa. Hieno runo joka tapauksessa.
Kiitos, Johanna.
Kiitokset kommenteista!
Hyviä kielikuvia. Paletuminen ahdistaa kuitenkin. Joku syy siihen mietityttää.
Kiitos, tarkkanäköinen Aimarii. Oli siihen syy.
Δ
Kuulas kaunis kuvaus, henkii jollain tavalla mennyttä aikaa..vai kuvittelenko vain?
Kiitos Diina. Ei ollut kyllä mennyttä. 🙂
Kaunista ja surumielistä. Siihen asti kunnes sydän sulaa on talvi.
Kiitos, Arleena.
Kauniisti kirjoitettu, eritoten ”hunnutettu koivu kihlattu roudalle”.
Kiitos, Maarit.
Hyvää runokieltä (raastavan päättäväistä, itseä kohtaan julmaa?).
Kiitos, Pasanen!
Tämä on Runon runo, tiivistetysti ”puhdas”.
Kiitos, Hihat!
Jostakin syystä tästä tulee mieleen hypotermia. Siinä kuulemma saattaa ihminen viime vaiheessa riisua vaatteensa. Hieno runo joka tapauksessa.
Kiitos, Johanna.
Kiitokset kommenteista!
Hyviä kielikuvia. Paletuminen ahdistaa kuitenkin. Joku syy siihen mietityttää.
Kiitos, tarkkanäköinen Aimarii. Oli siihen syy.